Aikana, jolloin mobiilala kehittyy huimaa vauhtia on toisinaan aiheellista pysähtyä miettimään "väliinputoajia"; ihmisten hyvin erilaiset valmiudet tekniikan omaksumisen suhteen tuottavat merkittäviä haasteita laitteiden ja eritoten käyttöliittymien suunnittelijoille. Viimeiset 3-4 vuotta päätelaitteet ovat kasvavassa määrin suunniteltu lähes yksinomaan "varhaisten omaksujien" ja muiden edelläkävijöiden ehdoilla. Tässä yhtälössä ne kuluttajat, jotka tarvitsevat kännykkää ensisijaisesti puheluiden soittamiseen ja muuhun peruskäyttöön, ovat väistämättä olleet huonossa asemassa.
Esimerkiksi Nokialta ilmestyy edelleen ns. classic -sarjan puhelimia, joissa pääosassa toki ovat perustoiminnot (eli “puhelin”, ks. 90-luku ja NMT/GSM -laitteet!), mutta myös näihin malleihin on lisätty peruskäytön kannalta vähemmän olennaisia ominaisuuksia kuten kamera, sähköposti ja nettiselain. Tämä on johtanut käyttöliittymän monipuolistumiseen ja samalla myös monimutkaistumiseen tavalla, joka ei merkittävää osaa näistä peruskäyttäjistä ymmärrettävästi miellytä. Koen että Nokia muiden valmistajien tavoin keskittyy nykyisellään liiaksi parempia myyntikatteita tuottavaan ja mediahuomiota saavaan älypuhelinkategoriaan - oikeasti helppokäyttöisen ja ainoastaan tärkeimpien ydinominaisuuksien ympärille rakennetun malliston kustannuksella.
On kuitenkin nähtävissä myös merkkejä siitä, että nimenomaan kosketusnäytöllisistä puhelimista voidaan tehdä helppokäyttöisiä. Onhan jopa yksinkertaisiksi mielletyissä “peruspuhelimissa” useita eri painikkeita, joiden käytön joutuu opettelemaan. Vastaavasti nykyinen kosketusnäytöllä varustettu puhelin on siinä mielessä tabula rasa, että näppäimiä ei periaatteessa tarvita virtanapin lisäksi ja itse näytöllä voitaisiin tarvittaessa esittää vain ne toiminnot jotka kunkin käyttäjän kannalta ovat oleellisia. Ääriesimerkkinä ruudulla voisi olla pelkästään suuret (paljon normaalin peruspuhelimen vastaavia suuremmat) numeronäppäimet - tai vielä yksinkertaisemmin pelkät suurifonttiset ja selkeät tärkeimpien yhteystietojen pikavalinnat. Laitetta voisi hallita kosketuksen lisäksi käskyttämällä sitä puheella tai jopa taittamalla laitetta tiettyjen perustoimintojen aikaansaamikseksi. Näytön virkaa tällaisessa laitteessa toimittaisi jokin elektronisen paperin ja AMOLED -teknologian pyhä kombinaatio. Niin akkukesto kuin laitteen fyysinen kestävyyskin olisivat tyypilliseen älypuhelimeen verrattuna moninkertaisia.
Valitettavasti tällaisia helppokäyttöisyyden etusijalle asettavia ja huokean hintaisia kosketusnäyttöön perustuvia laitteita en vielä ole markkinoilla nähnyt. Jotkin niiden vaatimat komponentit ovat olemassa vasta prototyyppiasteella - joskin toimivina sellaisina. Koen kuitenkin että tarve ja myös mahdollisuus moisen malliston kehittämiselle on olemassa. Näyttää siltä että mobiiliala on tällä hetkellä jonkinlaisessa siirtymävaiheessa, ja monet piirteet ja uusien teknologioiden käyttötarkoitukset vielä hakevat muotoaan. Silti uskon, että jos jollekin asialle on selkeä kysyntä, sitä tukevat ratkaisut ennenpitkää materialisoituvat eli niitä aletaan maksaville asiakkaille tarjoamaan - niin myös tässä tapauksessa.
Näen siis peruskäyttäjien(kin) tulevaisuuden kaikesta huolimatta varsin positiivisessa valossa. Lähivuosina tullaan matkaviestimissä korostamaan mm. kosketusta ja elekieltä, laitteen ominaisuuksien käyttämistä puheella, sijaintitietoon perustuvaa automatiikkaa ja pilvipipalveluiden mahdollistamaa automatiikkaa. Suurin juttu tulee olemaan kaiken tämän keskiössä oleva ihminen ja nimenomaan ihmiselle luontaiset tavat käyttää työkaluja ja viestinnän keinoja. Jo nyt suunnaksi on selkeästi muodostumassa se, että tekniikka - siis fyysinen laite ja suurimmaksi osaksi virtuaalinen käyttöliittymä - pyritään jättämään taka-alalle.. Ideaalina on, ettei esimerkiksi matkapuhelin häiritse käyttäjäänsä käytön vaikeudella eikä vaadi monimutkaisien toimintojen opettelua senkään vertaa kuin ennen vuosituhannen vaihetta myynnissä olleet peruspuhelimet.
On laajalti ennustettu, että lähitulevaisuudessa teknologia alkaa kehittyä yhä vain nopeammin.. siitä tulee niin tehokasta ja jokapäiväistä että se katoaa arkisten asioiden ja esineiden taustalle.. emmekä enää kiinnitä siihen samalla tavoin huomiota; teknologia vain “on” ja huomaamme sen olemassaolon enää vain silloin jos jokin ei yhtäkkiä toimikaan täydellisen vaivatta ja automaattisesti kuten olemme tottuneet odottamaan! Matkalla teknologiseen singulariteettiin ratkaistavanamme on kuitenkin riittämiin haasteita. Ilman näitä haasteita ja ihmisiä, jotka ne asettavat, emme kenties milloinkaan onnistuisi edellä kuvattujen ihanteiden tavoittelussa ja lopulta uusien innovaatioiden kehittämisessä todellisiksi ja toimiviksi tuotteiksi!
